Hesten 556 m, Fjordgård, Senja, Norja

Kierretty: elokuu 2019
Pituus: 4,63 km
Kesto taukoineen: reilut 3h
Nousu: n. 500 m ?
Oma vaikeusastearviointi: Keskivaikea plus/vaikea miinus (helppo plus huipun juureen asti)
Tarkempi sijainti: Fjordgård, Senja, Tromssan ja Finnmarkin lääni, Norja

Hestenin tasainen, matala huippu vasemmalla suoraan
polun suunnassa, oikealla Stavelitippen

Senjan suosituimpiin reitteihin kuulunee Seglan ohella Hesten, koska tältä reitiltä näkee Seglan ihan uudessa, uskomattomassa kuvakulmassa. Huom! Seglan ja Hestenin huippuja ei ole molempia mahdollista saavuttaa yhdellä nousulla, ja reitit lähtevätkin hieman eri paikoista. Me kävimme Seglan yhtenä ja Hestenin toisena päivänä. Seglan reittikuvauksen voit lukea tästä.

Reitti Hestenille on aivan huipun juureen asti huippureitiksi helpohko. Vaikeusastearviointiin korotusta tuo vain nousu aivan huipulle, joka ei oikeastaan maisemallisesti tarjoa paljon lisäarvoa ja jonka voi helposti sivuuttaa alakautta. Meistä osa kiersi huipun toiselle puolelle odottelemaan alakautta ja osa kävi huipulla asti. Tämä oli jo matkamme viides huiputus, ja siksi vaellusporukkamme pieneni vain kolmeen: meitä oli minä, mieheni ja isäni. Muut jäivät majapaikkaamme palautumaan ja pelailemaan korttia. Se olisi kieltämättä houkuttanut itse kutakin, mutta huiputuspäivien maksimaalinen hyödyntäminen vei silti voiton! :)

Reitti lähtee Fjordgårdin pienestä kylästä eräänlaiselta laavulta. Varsinaista osoitetta paikalle ei ole, mutta oheisen kartan avulla lähtöpisteen löytää helposti kylän muutaman ainoan tienpätkän joukosta, ylimmän poikkikadun kulmasta. Reitti kulkee alussa loivan laskettelurinteen pohjaa, joten se erottuu maastosta selvästi.

Alkuosa polusta kulkee ruohikkoisella ja varvikkoisella laskettelurinteellä ja matalapuisessa koivikossa. Ajoittain matkantekoa helpottavat pitkospuut. Hieman yllättäenkin reitti tuntui minusta alusta asti todella raskaalta, mutta laitan sen pitkälti jo siihen mennessä neljän huiputuspäivän jälkeisen väsymyksen piikkiin. Toki pelkästään tasaisen nousun kävely on eri tavoin kestävyyskuntoa vaativaa ja raskasta kuin jyrkempi nousu, jossa saa autella myös käsillä.

Alkuosa Hestenin rinteestä on pelkkää tasaista nousevaa kävelyä. Myöhemmin reitti muuttuu kivikkoisemmaksi poluksi kohti harjannetta. Harjanteelle kulkee välillä parikin eri polkua, mutta on oikeastaan yhdentekevää, mitä niistä kulkee, kunhan tähtää kohti harjannetta. Harjanteella saakin sitten olla varuillaan, sillä sieltä on taas satojen metrien pudotus suoraan mereen. Vahingossa ei kuitenkaan alas putoa, mikäli ei reunan läheisyydessä ryntäile ympäriinsä. Lasten kanssa kannattaa siis turvallisuussyistä pysytellä kauempana reunasta.

Mille harjanteelle eli mille puolelle Hesteniä kannattaa sitten ottaa suunta? Jos mielii Hestenin huipulle asti, kannattaa tähdätä kohti tulosuunnasta Hestenin huipun oikeaa puolta, eli Hestenin ja Stavelitippenin väliin. Tulimme sitä kautta alas huipulta, ja tätä reittiä edesakainen reitti huipulle ja alas saattaa olla helpompi. Jos taas käy vain harjanteella kuvaamassa legendaarisen Seglan jyrkän kallioselän, kannattaa ottaa suunta Seglan ja Hestenin väliselle harjanteelle, kuten me teimme. Vaikkei jatkaisi huipulle asti mutta haluaisi tehdä edestakaisen reitin sijaan pienen lenkin, niin Hestenin huipun saa tarvittaessa ohitettua Fjordgårdin puolelta. Silloin huipun toiselta puolelta jatketaan hetki harjannetta pitkin, kunnes polku lähtee laskeutumaan takaisin alas, kohti laskettelurinnettä. Toki täysin edestakainenkin matka onnistuu kummalle puolelle harjannetta tahansa!

 

Jos etenee Seglan ja Hestenin väliselle harjanteelle kuvaamaan Seglan ja mielii silti Hestenin huipulle tästä suunnasta, huipulle nousu on haasteellinen, enkä juurikaan suosittele sitä. Me menimme huipulle juurikin Seglan suunnasta, ja se vaati välillä louhikossa ison kiven päältä toiselle siirtymistä jopa siinä määrin, että koimme tämän huipun kaikista tähänastisista vaikeimmaksi ja pelottavimmaksi. Mielessä kävi, että onkohan tämä nyt ihan turvallista...

Huonot uutiset päättyvät kuitenkin tähän. Ensinnäkin on onni, että reitin maisemat saa eteensä lähes yhtä hyvinä pelkältä harjanteeltakin. Mielestäni huipun väliin jättämällä ei siis menetä juuri mitään maisemallisesti Seglan suuntaan – toiselle puolelle toki maisema avautuu upeasti. Toisekseen huipulle asti nousua voi hieman helpottaa. Seglan suunnasta tullessa kannattaa ensin ohittaa huippu kiertämällä se alakautta Hestenin Stavelitippenin puoleiselle harjanteelle ja nousta huipulle vasta ikään kuin huipun takaa, Fjordgårdista katsottuna sen oikealta puolelta ylös. Huipulla oli käyntimme aikaan norjalaisten hyväkuntoisten eläkeläisten porukka, ja mietimme, miten kummassa he pääsivät ylös, kun meiltäkin meinasi usko loppua – ei niinkään reitin raskauden vaan juurikin uskalluksen puolesta. On siis mahdollista, että tämä paluureittinä käyttämämme toinen puoli olisi ollut edes vähän helpompi myös ylös mennessä. :))

Me itse tosiaan kiersimme lenkin Fjordgårdista katsottuna Seglan ja Hestenin väliin, ylös Hestenille tai sen ohi, ja kylästä katsottuna huipun oikeanpuoleista harjannetta hetken matkaa eteenpäin kohti Stavelitippeniä, kunnes laskeva polku lähtee takaisin kohti kylää. Jos nyt tekisin saman patikan, suuntaisin edelleen Hestenin ja Seglan väliin, kuvaisin Seglan, ohittaisin Hestenin huipun alakautta Fjordgårdin puolelta, huiputtaisin Hestenin "takakautta" ja palaisin Stavelitippenin ja Hestenin väliseltä harjanteelta alas kylään. En harmikseni saanut houkuteltua matkaseuraani enää Stavelitippenille, mutta mikäli olen oikein ymmärtänyt, sinnekin olisi päässyt harjannetta eteenpäin jatkamalla.

Riippumatta kummalta puolelta huippua lähtee harjanteelta laskeutumaan, paluumatka sujuu helposti ja joutuisasti. Näkymät myös alas kylään ja vuonon toiselle puolelle kohti upeasti kaartuvaa Grytetippeniä ja Keipeniä ovat hienot. Tälläkin patikalla ehti tulla sadetta ja räntää, eli vaatetuksen suhteen kannattaa varautua lämpiminäkin päivinä monipuolisesti ja niin, että on helppo lisätä ja keventää aina T-paitasilleen asti tuntemusten mukaan.

Jos ei mene Hestenin huipulle asti, reitti on erittäin koiraystävällinen. Huipulle en kuitenkaan suosittele lähtemään koiran kanssa. Meillä oli pieni koira mukana, eikä se varsinaisesti helpottanut haastavaa nousua, vaan vaati paikoin sylistä syliin tai kiveltä kivelle nostelua. Huiputuksen väliin jättämällä reitin vaikeusarvio helpottuu selvästi ja koirakin kulkee näppärästi mukana.

Laskettelurinteen alapäässä Fjordgårdin kylä ja vuonon toisella puolella mystiset
Grytetippen ja Keipen, jotka jäivät allekirjoittaneelle kutsuksi palata jonakin päivänä takaisin!